Hei, ihanaa nähdä sinut täällä!
Noora-Marian Kehohuoltamolla sinua olen vastassa minä, Noora-Maria Mäenpää. Oululaislähtöinen, juuri 30 rajapyykin ylittänyt iloinen ja rauhallinen tyyppi. Aloitin työtaipaleeni ikäihmisten parista, mutta aika nopeasti oivalsin, ettei se ollut oikein minun paikkani niin ihania ihmiskohtaamisia kuin siellä koinkin. Mun intohimoni on auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Niin fyysisesti kuin henkisesti.
Olen jonkin sortin unelmoija. Mun haaveissani jokainen ihminen tekee sitä, mitä parhaiten osaa ja eniten rakastaa. On avuksi ympärillä elävilleen ihmisille. Ja elättää sillä itsensä. Yhden superlahja piilee hänen esiintymistaidoissaan, toinen rakastaa rakentaa jotakin konkreettista käsillään. Yhden tehtävä on tuoda meidän elämäämme lisää sydäntä koskettavia hetkiä, toisen luoda meille suoja tuulta ja pakkasta vastaan.
Jonkun mielestä tuo kaikki kuulostaa varmasti aivan utopialta. Eihän tässä maailmassa tarvitse kuin katsahtaa uutistarjontaan ja todeta, että olemme vielä aika kaukana tuollaisesta pilvilinnasta. Mistä johtuen en muuten ole kovin ahkera uutisten seuraaja. Joku voi väittää sitä naiiviudeksi, mutta koen voivani tuhat kertaa paremmin, kun täytän energiakenttäni niillä asioilla, jotka tuovat minua paremmin läsnä olevaksi tähän hetkeen ja itseeni. Maailman asioista murehtiminen saa minut vain surulliseksi, eikä se murehtiminen edes pelasta yhtään viatonta ihmishenkeä. Joten siksi minimoin mieluummin ärsyketulvan ja keskityn niihin asioihin, joihin minä voin vaikuttaa.
Kaikesta huolimatta olen ollut aina melko rationaalinen tyyppi. Minulla on ollut ehkä taipumusta unelmoida, mutta vain sellaisista asioista, jotka tuntuvat täysin mahdollisilta. Ja pitkän aikaa odotin elämältä oikeastaan ihan vain sitä tavallista. Vakiintunut parisuhde, lapset, oma koti, työ, jossa viihdyn ihan hyvin..
Jossain kohtaa elämääni aloin kuitenkin kokea asioita, jotka saivat minut kiinnostumaan, mitä on niin sanotusti laatikon ulkopuolella. Kuulin jonkun puhuvan kiitollisuudesta. Kuinka se tuntuu ihan konkreettisesti kehossa. No, ehkä se tuntui, jos oikein yritti mielikuvitella. Koin sen kuitenkin tärkeäksi ja harjoittelin tuntemaan kiitollisuutta aina, kun vain muistin. Ja yhtenä hetkenä huomasin, että sehän ihan oikeasti tuntuu.
Aloin tuntea kiitollisuutta sydänalallani. Se oli jonkin sortin sekoitus innostuneisuutta, lämpöä ja väreilyä, joka levisi sydämen alueelta koko rintakehälle. Ja lopulta käsivarsiin ja kämmeniin. Ja se tunne oli ihana. Yhtä aikaa rentouttava ja energisoiva.
Sitten palettiin tuli mukaan kehotietoisuusharjoittelu. Varsinainen harjoitteluhetki aloitetaan aina eräänlaisella hetkeen pysähtymisellä selinmakuulla. Se voi olla kehon skannausta, kuuloaistiin keskittymistä, kehon hengittämisen aistimista. Ymmärsin, että se sama kiitollisuuden tunne aktivoitui kehossani, kun tulin läsnäolevaksi tähän hetkeen. Aloin tuntea kehossani värähtelyä, jonkinlaista laajentumista, painavuutta, syvää rauhaa. Ja se tunne vain ilmestyi, kun sallin ajatteluni menevän hetkeksi vaihtopenkille ja vain olin. Se on jotakin sellaista, jota ei voi suorittaa ja siksi hankalampaa kuin luulisi.
Olin alkuun hyvin skeptinen energiahoitamista kohtaan. Ajattelin, että olisi ihanaa jos tuo toimisi, mutta aika ihmeelliseltä kuulostaa. Nämä kokemukset energian virtaamisesta kuitenkin innostivat minua perehtymään asiaan tarkemmin.
Tutustuin hieman reikiin ja energeettiseen jäsenkorjaukseen. Aika nopeasti kuitenkin totesin, etten oikein osaa käyttää mitään symboleita tai spesifejä tekniikoita. Ne eivät vain tunnu minulta. Minulle energiahoitaminen on tuntemista. Ihan vain kehon konkreettista tuntemista. Kun vien tietoisuuteni käsiini, alan tuntea niissä kihelmöintiä. Energianvirtaamista. Ja kun kosketan toista ihmistä tuntien, ollen läsnä tässä hetkessä, tuntee hän usein rentoutuvansa hyvin syvästi.
Hauskin ja kai myös se kipein oivallus tässä on se, että tämä energian välittyminen lakkaa heti, kun ajatukseni alkavat pohdiskella että "hei, toimiiko tämä oikeasti". Eipä toimi sitten enää. Se energianvirtaus vaatii täydellistä läsnäoloa kehossa, luottamista ja irti päästämistä. Järkeily ja epäileminen ovat sille myrkkyä.
Muistan, kuinka lukemattomia kertoja yritin nukuttaa jatkuvasti heräilevää tytärtämme tietoisesti energiaa hyödyntämällä ja aina, aina, kun ajatukseni täytti voitonriemuinen "katsokaapa kun tämä toimii", niin minulla oli taas huutava vauva sylissäni. Ja vaikka kuinka tiedostin, että pitää hellittää, päästää irti odotuksista, niin eihän se ollut niin helppoa.
Yksi isoin vaikuttava tekijä matkallani (Nyt pysähdyin miettimään, mihin se matka olikaan suuntautumassa. Voisi kai sanoa, että rohkeuteen olla oma itseni?) on eittämättä ollut astrologia.
"Ai se horoskooppijuttu vai?", ehkä mietit. No, samat symbolit toki, mutta ehkä hieman laajemmassa mittakaavassa. Minulle, eikä nykyastrologeille muutenkaan, astrologia ei ole ennustamista. Se on väylä itsensä tuntemiseen.
Astrologia on tuonut elämääni kaksi tärkeää asiaa.
Paremman itsetuntemuksen ja uskon ihmeisiin.
Astrologinen syntymäkartta on kuin ohjekirja sinusta. Se on se ohjelappunen, joka synnytyslaitokselta unohdettiin antaa vanhemmillesi mukaan. Se kertoo, millaiset ajattelu- ja toimintamallit ovat sinulle ominaiset ja miksi. Se kertoo, mitkä ovat elämäsi suurimpia oppiläksyjä, miten ne konkreettisesti ilmenevät ja mitä sinun on ne läpikäymällä tarkoitus oivaltaa. Se kertoo, mitä kohti sinun kannattaisi elämässäsi kulkea, jotta voisit tuntea syvää täyttymyksen tunnetta.
Ja se selittää myös sen, miksi ihmiset muuttuvat. Joskus radikaalistikin. Kuinka koululuokan ujoimmasta tytöstä kasvaa vuosien saatossa valovoimainen esiintyjä. Ja kuinka maailmanmatkaaja tunteekin yhtäkkiä syvää tarvetta juurtua aloilleen, hankkia vakituisen työpaikan ja perustaa kodin. Astrologian tuntijalle nämä ovat vain luontevia jatkumoja.
Eikö se tunnu aika uskomattoman ihmeelliseltä, että taivaankappaleet voisivat kertoa meille tällaisia asioita? Tiedän sen kuulostavan aluksi todella kummalliselta ja ehkä jonkun mielestä jopa pelottavalta. Mutta suosittelen antamaan sille mahdollisuuden, saatat nimittäin yllättyä. Astrologia voi auttaa sinua ja tunteitasi tulemaan nähdyiksi. On uskomattoman lohdullista ja voimaannuttavaa saada kokemus siitä, että joku oikeasti näkee ja hyväksyy sinut, juuri sellaisena kuin olet.
(Haaveissani astrologia auttaisi meitä kaikkia tuntemaan itsemme niin läpikotaisin, ettei meidän tarvitsisi oikeastaan edes miettiä, vaan tekisimme vain sitä, mitä parhaiten osaamme ja eniten rakastamme. Ja auttaisimme toisiamme, koska se nyt vain on oikea juttu tehdä.)
Astrologia on minulle yksi tärkeä palanen elämäni palapelissä. Se on jotakin sellaista, johon palaan aina uudelleen, kun elämä ja tunteet haastavat. Kun tarvitsen lisää ymmärrystä. Se antaa rationaaliselle osalle aivoistani turvaa ja luottamusta. Kuitenkin tiedän, että lopulta minun pitää palata taas kehoni äärelle. Tuntemaan ja elämään tätä elämää päivä kerrallaan. Kohtaamaan kaikki se, mitä en voi kontrolloida. Olemaan rohkea ja tarttumaan uusiin tilaisuuksiin, vaikka pelottaa ja paljon helpommalta tuntuisi pysyä vain omassa kuplassani.
Elämän suurimpia harhaluuloja on, että vastaus löytyisi jostain itsemme ulkopuolelta. Minulla on valtava tarve tutkia asioita ja olenkin aika tehokas hakemaan tietoa, kun jokin asia minua oikeasti kiinnostaa. Jossain vaiheessa kehoni alkaa kuitenkin aina muistutella, että nyt riittää. Nyt on aika pysähtyä. Silloin menen lattialle makaamaan, viritän itseni kehoni taajuudelle ja ihan vain olen. Tunnen, miltä kehossani tuntuu. Ja se on se hetki, kun sydämeni ohjaa minut tärkeimpien oivallusten äärelle. Hetki, jolloin tajuan, että kehossani on jo se kaikki viisaus. Minun ei tarvitse lukea yhtä uutta kirjaa, katsella yhtä uutta videota, käydä yhtä uutta kurssia. Minun tarvitsee vain olla ja kuunnella omaa sisintäni. Se on suurin lahja, jonka kehoni parissa työskentely on minulle opettanut.
- Noora-Maria