"Teetkö klassista vai urheiluhierontaa? Käsitteletkö myös faskioita ja triggerpisteitä? Hoidatko käsin vai käytätkö apuvälineitä?"
Hierontatyylejä on yhtä monta kuin on hierojaa. Toiset ihmiset tykkäävät voimakkaasta käsittelystä ja toiset hyvin lempeästä. Joskus tuntuu helpommalta lähteä kokeilemaan uutta hierojaa, kun tietää tästä etukäteen pientä taustatietoa. Siksi haluan tällä sivulla avata lyhyesti hoitoideologiaani.
Neljä tärkeintä asiaa minulle hierojana
- Kokonaisvaltainen lähestymistapa
- Lempeät, mutta tehokkaat tekniikat
- Herkkyys lukea asiakkaan tarpeita ja toiveita
- Vaivan juurisyihin pureutuminen silloin, kun asiakas niin toivoo
Minulle itselleni hierontaan mennessä tärkeintä on, että käsittely tuntuu tehokkaalta ottamatta kuitenkaan liian kipeää. Aloitettuani opiskelemaan kehotietoisuus- ja joogaohjausta tuli vastaani termi ”Sthira Sukham Asanam”.
Termi kuvaa perusperiaatetta, johon kaikki asana-työskentely perustuu. Työskentelyä pitää olla riittävästi, jotta asanasta saa mahdollisimman tehokkaan, muttei liikaa, jolloin syntyy vain uusia, tarpeettomia jännitystiloja.
Tutustuttuani tähän joogaharjoittelun periaatteeseen totesin, että tämähän kuvaa miltei täydellisesti omaa lähestymistäni hierontaan. Käsittelyn tulee olla oikealla tapaa voimakasta ja siinä tulee olla tehoa (sthira). Samaan aikaan täytyy kuitenkin myös kuunnella asiakkaan kehoa ja säätää voimankäyttö niin, että asiakas voi täysin rentoutua ja nauttia (sukham). Itse ajattelen sen kertovan myös kunnioituksesta asiakasta ja hänen kehonsa rajoja kohtaan.
Viimeinen sana (asanam) kuvaa olotilaa, jossa ihminen on tasapainoisesti omassa kehossaan, juurtuneena ja läsnäolevana. Hieroessani keskityn itse olemaan läsnä hetkessä ja usein teen sen palaamalla tietoisesti omaan kehooni tuntemalla esimerkiksi jalkapohjat tukevasti lattiaa vasten.
Omalla läsnäolollani pyrin luomaan asiakkaalle turvallisen tilan, jossa hermosto voi rauhoittua ja antaa lihasjännitysten poistua.
Lihaksen rentoutuminen on hermoston rentoutumista
Aina välillä joku asiakkaistani kysyy, että millä nimellä kutsutaan tätä hierontatapaa, jota käytän. Usein vastaan, että käytän paljon osteopatiaan pohjautuvia tekniikoita, joita opin Osteopatiakoulu Atlaksen Manuaalisten taitojen -kurssilla. En ole osteopaatti, mutta ajatusmaailmassani on paljon samaa tämän koulukunnan kanssa. Toinen asia, joka ohjaa paljon hoidon suunnittelua, on tieto kehon faskialinjoista. Faskiat yhdistävät kehon toiminnalliseksi kokonaisuudeksi aina varpaanpäistä kalloon asti. Ne ovat esimerkiksi syy sille, miksi niskan ja kallonpohjan kireyksiä voi avata käsittelemällä jalkaterän kireyksiä.
Tykkään käyttää mobilisoivia tekniikoita, joissa hyödynnetään nivelen liikettä luoden käsiteltävään lihakseen venytystä ja rentoutusta. Tämän tekniikan olen todennut moneen kertaan tehokkaasti. Lisäksi käsittelen niitä faskiakudoksia. Faskioita voi käsitellä monella tapaa ja oma tyylini on melko lempeä. Yleensä silloin, kun kudos on hyvin kireä, auttaa käsittelyn sietämisessä vauhdin hidastaminen. Triggerpisteitä käsittelen hoidon yhteydessä, mutta pidän pääpainon mieluumin laajemmassa kokonaisuudessa.
Olen opiskellut melko paljon (ja opiskelen koko ajan lisää) hermoston toimintaa. Muistan edelleen, kuinka ajattelutapani lähti muuttumaan oivallettuani lihasjännitysten ja hermoston tilan välisen yhteyden. Hermostomme tärkein tehtävä on pitää meidät hengissä ja stressaavissa tilanteissa se saa kehossa tapahtumaan fyysisiä muutoksia, jotka mahdollistavat puolustautumisen tai taistelemisen. Eli käytännössä ihmisen (hermoston) kokema stressi ohjaa lihaksien aktivoitumista. Tässä kiireisessä ja suorittamiseen kannustavassa maailmassa monella meistä on (joko tiedostettua tai tiedostamatonta) kroonista stressiä. Hermosto on ikään kuin koko ajan puoliksi hätätilassa ja valmiina reagoimaan. Ainoa keino, jolla hermoston saa rentoutumaan, on luomalla sille turvantunne. Tunne siitä, että kaikki on hyvin ja minä riitän.
Tämä hermoston ja fyysisen kehon välinen yhteys on syy sille, miksi haluan asiakkaan saavan käsittelystäni ensisijaisesti rentouttavan kokemuksen. Hermoston on vaikea rentoutua, jos ihminen hierontapöydällä toivoo vain käsittelyn olevan pian ohi, kun ottaa niin kipeää. Ja tämä ei tarkoita sitä, että käsittelyni olisi "hipsuttelua". Pyrin vain aina löytämään sen kultaisen keskitien, jossa hieronta tuntuu juuri sopivasti.